| |
| |
| |
|
Sulkis urheiluna ja huippu-urheiluna
Yleensä ihmiset hämmästyvät kuullessaan, että meillä Suomessa sulkiksella on harrastajia yhtä paljon kuin muilla mailapeleillä (tennis, squash ja pingis) yhteensä.
Sulkapalloa ei juuri näe televisiossa ainakaan Suomessa. Ja jos näkyy, niin vain kaksinpeliä. TV-väkikin nimittäin rinnastaa sulkapallon monessa mielessä tennikseen, jossa pääpaino on selkeästi kaksinpeleissä, nelinpelien ollessa vähemmän kiinnostavaa.
Kuitenkin sulkiksessa pelataan viittä pelimuotoa, ja erikoistumispyrkimyksistä huolimatta lähes kaikilla kilpapelaajilla on tuntuma niihin kaikkiin. Myös yleisö, siis asiantunteva sulkisyleisö, on kiinnostunut niistä kaikista.
Kansallisen kilpailutoiminnan yleisorganisoinnista kantaa vastuuta Suomen Sulkapalloliitto (SSuL). Yksittäisten kisojen järjestäjänä on kuitenkin lähes poikkeuksetta jokin liiton noin puolestatoistasadasta seurasta. Tällaisia virallisia kilpailuja on viime aikoina ollut runsaat viitisenkymmentä vuodessa.
Myös Liiton vuotuisen kilpailukalenterin ulkopuolella toki tapahtuu kaikenlaista. Erityisesti harrastajakisoja, siis luokittelemattomille pelaajille, on yhä enemmän ja yhä useammilla paikkakunnilla.
Pelaajaluokitukset
Kilpailujen järjestämisen kannalta on tärkeää, että kilpapelaajat on luokiteltu erilaisiin taso- ja ikäluokkiin. Luokitus on periaatteessa kansainvälinen, joskin käytännössä menettelytavat ja luokat jonkin verran vaihtelevat.
Suomessa tasoluokkia eli 'yleisiä luokkia' ovat Valio, A, B, C ja käytännössä myös D. Näistä D on itse asiassa eräänlainen 'kaatoluokka', kuten tilastomies sanoisi. Tahtoo sanoa, jokainen kadunmies voi liittyä sulkapalloseuraan ja ilmoittautua seuraaviin kisoihin jossa D-luokkaa pelataan. -Tai oikeastaan 'pyytää ilmoittamaan', sillä virallisiin kisoihin voivat osanottajia ilmoittaa vain SSuL:n jäsenseurat, eivät yksittäiset pelaajat itse.
Pelaaja ei voi osallistua omaa luokitustaan alempaan, 'helpompaan' luokkaan. Ylempiin kyllä saa, joskaan ei aivan rajattomasti. Nelinpelissä kahta, kaksinpelissä yhtä luokka ylempään. Siis esimerkiksi C-luokkalainen nelinpelipari voi ilmoittautua A-luokkaan jos arvelee pärjäävänsä. Yleensä ei pärjää.
Jonkimoisia hankaluuksia järjestäjille aiheuttavat ne monitoimikoneet, jotka kilpailuissa säännöllisesti ahkeroivat niin kaksin-, nelin- kuin sekanelinpelitkin, ja jos vain mahdollista, vielä useammassa luokassa. Kilpailujen järjestäjät voivat kuitenkin kisakutsussa rajoittaa pelaajan osallistumisien määrää, esimerkiksi maininnalla "vain yksi kutakin pelimuotoa".
Miesten ja naisten tasoeroksi on arvioitu kaksi luokkapykälää. Valioluokan naispelaaja saa siis pelata miesten B:ssä, A-nainen C:ssä ja B-nainen D:ssä. Kilpailuissa voi siis alemmissa luokissa miestä tai miesparia kohdata nainen tai naispari. Yleensä naiset hankkivat "miespelikokemusta" nimenomaan kaksinpelissä.
Ikäluokkia ovat juniorien 19, 17, 15, 13 ja 11 sekä varttuneemman kansanosan 35, 40, 45, 50 ja 55. Pelioikeus ikäluokissa määräytyy kilpailukausittain eikä syntymäpäivä aiheuta siis välitöntä luokkamuutosta. Alkuvuodesta 15 vuotta täyttänyt saa pelata 15-luokassa vielä koko kevätkauden loppuun. Vastaavasti joulukuussa 45 vuotta täyttävä seniori saa aloittaa 45-luokassa jo syyskauden alusta.
Luokkien luettelo ei ole käytännössä ihan tyhjentävä eikä jonkin muun ikäluokan liittäminen kisan ohjelmaan ei ole suuri ongelma. Ainakin perinteellisessä nuorten ja ikähenkilöiden SM-kisoissa pelataan 60-luokkaakin. Vanhempia ikäluokkia pelataan suhteellisen harvoin, eikä 40-luokkaakaan kovin usein näy. Tavallisesti ensimmäiset senioriluokat ovat 35 ja 45.
Lisäksi Juniori-GP -kisoissa käytetään ikäluokkien jakamista A- ja B-tasoon, sillä junioripuolellakin paremmuus riippuu toki enemmänkin valmennuksen ja pelikokemuksen määrästä kuin iästä.
Kunkin kisan kilpailukutsussa, kuin myös kilpailukalenterissa, mainitaan mitä luokkia ja mitä pelimuotoja pelataan. Pelimuotojen lyhenteet ovat:
MK = miesten kaksinpeli
MN = miesten nelinpeli
NK = naisten kaksinpeli
NN = naisten nelinpeli
SN = sekanelinpeli
Niinpä kisakutsussa saattaa esiintyä vaikkapa seuraavanlainen "koodisanoma":
A,B,C,MK-NK-D,MK-MN-35-45-19-15
Tämä on selkokielelle tulkittuna seuraavaa: "näissä kisoissa pelataan yleisissä luokissa A:sta C:hen kaikki pelimuodot, mutta D-luokassa vain kaksinpelit. Ikäluokissa 35, 45, 19 ja 15 pelataan vain miesten kaksinpeli ja miesten (poikien) nelinpeli".
Kansalliset kisat ja eliittikisat
Kisojen määrää rajoittaa yksinkertaisesti viikonloppujen määrä, tosin myös eräät Liiton asettamat rajoitukset: esimerkiksi SM-kisojen päälle ei tietenkään hyväksytä muita arvokisoja. Nämä rajoitukset ovat yleensäkin samoja, joita terve järki asettaisi joka tapauksessa. Kilpailuanomuksia käsitellessään Liitto esimerkiksi ei suhtaudu suopeasti samanlaisten kisojen järjestämiseen samana viikonloppuna lähekkäisillä, saati samoilla, paikkakunnilla.
Kausi vaihtuu virallisesti kesä-heinäkuun vaihteessa, mutta kisat sijoittuvat käytännössä syyskuun alun ja vapun väliseen aikaan. Kilpailusääntöjen mukaan Liitto julkaisee tulevan talvikauden kisakalenterin kesäkuun aikana.
Vuodenvaihde jakaa kilpailukauden vielä puolikausiin. Menestyneiden kilpapelaajien nostot ylempiin luokkiin tapahtuvat puolikausittain, mutta laskut kausittain. Päätökset asiasta tekee Sulkapalloliiton ranking-valiokunta. Siinä heillä on ohjenuoranaan Liiton julkaisemat luokitus- ja rankkaussäännöt.
Kisoja on vuoden mittaan varsin monenlaisia. On eliittikisaa, on juniori-GP:tä, ikäluokkakisaa ja ties mitä. Kilpailukutsun tai -kalenterin kuvaus pelattavista luokista ja pelimuodoista on kuitenkin tärkein tieto siitä, mistä on kysymys.
Valioluokan kisoja nimitetään eliittikisoiksi ja päinvastoin. Eliittikisasäännöt sanovat aika yksiselitteisesti, että eliittikisa on useamman osakilpailun muodostama kokonaisuus, jonka osakilpailuihin voivat osallistua vain valioluokan pelaajat ja nelinpelissä A- ja B-luokkalaiset heidän nelinpelipareinaan.
Jokseenkin poikkeuksetta eliittikisoissa pelataan muitakin luokkia. Ne järjestää aina jokin sulkapalloseura ja sille on taloudellisesti tärkeää, että kilpailijoita tulee paikalle paljon. Asiallisesti ottaen siis eliittikisoissa pelataan yhtaikaa kahta kilpailua, eliittiä ja muiden luokkien 'erilliskisaa'. Käytännössähän tämä ero ei tietenkään näy missään.
SM-kisat järjestää nykyään käytännössä aina itse Sulkapalloliitto, sen kilpailu- tai huippuvaliokunta. Kansallisten mestaruuskilpailujen ajankohdaksi on kansainvälisesti määrätty helmikuun ensimmäinen viikonloppu. Osallistumisoikeus on valio- ja A-luokan pelaajilla, kuin myös eräin edellytyksin B-luokkalaisilla.
Kansainvälinen kilpailutoiminta
Kansainvälisillä kilpailuilla ei varsinaisesti tarkoiteta sellaisia kotimaan kilpailuja, joissa pelaa myös ulkomaalaisia. Silloinhan kansainvälisiä kisoja olisi meillä kovin paljon; erityisesti Viron ja Venäjän pelaajat ovat löytäneet Suomen kisat ja vastaavasti suomalaisia näkyy usein naapurimaan kisoissa.
Sulkapallon maailmanmittelöiden nykyistä kokonaisuutta ei mitenkään voi kehua selkeäksi eikä yksinkertaiseksi. Kisoja on paljon eivätkä niiden viralliset nimet aina sano mitään edes siitä, mikä laji on kyseessä.
Pitkään oli All England Championships käytännössä se kisa, missä epäviralliset maailmanmestaruudet noteerattiin. Ensimmäinen varsinainen kamppailu maailmanmestaruuksista oli Thomas Cup, joka järjestettiin ensimmäisen kerran 1948. Se oli ja on edelleen miesjoukkueiden joukkuekilpailu eikä lainkaan yksilökisa. Myöhemmin se sai seurakseen naisjoukkueiden Uber Cupin. Käytännössä nykyään Thomas Cup ja Uber Cup järjestetään yhdessä, aina parillisina vuosina.
Parittomina vuosina käydään maailmanmestaruuskilpailu yksilökilpailuna, alkaen niinkin myöhään kuin 1977. Se oli vuoteen 2001 asti yhdistetty sekajoukkueiden Sudirman Cup'iin siten, että ensimmäisellä viikolla on Sudirman Cup ja toisella MM-kisa. Jatkossa kisat järjestetään erillisinä.
Myös juniorien MM-kisat pidetään erikseen yksilöille ja joukkueilla - tosin samalla kertaa. Joukkuekisassa noudatetaan soveltuvin kohdin Sudirman Cupin sääntöjä. Tärkein poikkeus on tietenkin se, että osanottaja ei saa täyttä yhdeksäätoista vuotta sen kalenterivuoden aikana, jona kisat pelataan.
Sulkapallossahan ei raha liiku läheskään siinä määrin kuin monessa muussa maailmanlajissa. Tätä puutetta torjumaan on rakennettu World Grand Prix. WGP koostuu sarjasta eri maissa pidettäviä tasoluokiteltuja kisoja, joista arvokkaimmassa eli kuuden tähden turnauksissa rahaa on oltava jaossa 250 000 USD. Kauden päätyttyä pelataan vielä "World Grand Prix Finals".
Euroopanmestaruuskisat ovat suomalaisten kannalta ehkä mielenkiintoisimpia, niistä kun ovat poissa kaukoidän 'suurvallat', joilla on tapana kuoria kermat maailmankisojen palkintopöydiltä. Nykyään European Badminton Union järjestää myös veteraanien EM-kisoja.
Olympialaiset
Olympialajina sulkapallo on ollut Barcelonan kisoista 1992 ja joka kerta toistaiseksi Suomella on ollut lajissa edustus. Jostain syystä Barcelonassa ei vielä pelattu sekanelinpeliä. Atlantasta alkaen ovat sitten olleet mukana kaikki pelimuodot.
Kuten uudet lajit yleensäkin, myös sulkapallo oli ollut ensin esillä näytöslajina, jopa kahdesti. Vuonna 1972 Münchenissä ei vielä pelattu naisten nelinpeliä. Vuoden 1988 isäntämaa Etelä-Korea on yksi lajin suurvaltoja, ja se voittikin kotikentällään Söulissa naisten nelinpelin ja sekanelinpelin.
Niin Barcelonassa kuin Atlantassakin Suomea edustivat Pontus Jäntti ja Robert Liljeqvist. Erityisesti Pontuksesta tuli nuorten EM-voittonsa (-87) ansiosta todellinen kotimaisen sulkiksen ikoni.
Sydneyssa pelasivat vuorostaan Jyri Aalto ja Anu Weckström, jälkimmäinen siis ensimmäisenä suomalaisena naismailapelaajana. Suurten sulkapallomaiden horjuttaminen ei vieläkään onnistunut, mutta laji sai hiukan lisää julkisuutta.
Olympialaisiin valitaan pelaajat erityisen olympiarankingin perusteella. Se ei ole sama asia kuin varsinainen maailmanranking, muun muassa siksi etteivät muutamat sulkapallon suurvallat kahmisi likimain kaikkia olympiapaikkoja. Vaikka Suomi ei Euroopassakaan kuulu lajin terävimpään kärkeen, ei meillä pitäisi jatkossakaan olla suuria vaikeuksia mukaan mahtumiseen - meikäläinen osaamisen taso suhteessa koko maailmaan ei alkaneella vuosituhannella ole ainakaan ollut laskussa!
