| |
| |
| |
|
Sulkapalloa harrastamaan - miten?
Onneksi ovat jo takanapäin ne ajat, jolloin sulkapalloa pääsi pelaamaan vain satunnaisesti ja vain todella harvoilla paikkakunnilla. Pääkaupunkiseutu oli pitkään sulkiksen varsinaisen kehto, ja kieltämättä vieläkin lajiamme voi pitää harmillisen suuressa määrin pääkaupunkiseutukeskeisenä.
Minne sulkis juurtuu, sinne se juurtuu sitten sitäkin perusteellisemmin. Suurempien kaupunkikeskusten ulkopuolella on paikkakuntia, joissa harrastajien määrä on jyrkässä - 'myönteisessä' - epäsuhteessa väkilukuun. Mainittakoon vaikkapa Parainen, josta on tullut useita kansallisen tason huippuja, ja onpa paraislaisia nimiä vilahdellut maailman ranking-listallakin. Joka 170:s paraislainen kuuluu paikalliseen sulkisseuraan! Tästä voi itsekukin laskeskella kaikenlaista Suomen (ja oman paikkakuntansa) sulkisharrastuksesta, ja varsinkin millaista sen 'pitäisi' olla!
Ainakaan sulkapallon harrastajan ei ole pakko olla harrastuksensa kanssa yksin, ellei välttämättä halua: sulkis on mailapelien keskuudessa yhtä suosittu kuin muut yhteensä. Vuosituhannen vaihteessa harrastajia oli yli 200 000:n, ja suunta on selvästi nouseva.
Välineiden hankinnassa on vieläkin pienet ongelmansa, mutta ylipääsemättömiä ne eivät ole. Niitä on käsitelty pelivälineiden esittelyn yhteydessä. Vaatetuksen ja jalkineiden suhteen huolia ei ole, vaan liikuntaa muuten harrastavalla henkilöllä on luultavasti sopivat asusteet jo valmiiksi kaapissaan.
Ellei tavoitteena ole sen kummempaa kuin pelaileminen silloin tällöin, tarvitaan pelikaveri tai mieluummin kokonainen porukka, ja vakiovuoro jossain sulkishallissa. Aivan helposti tuo jälkimmäinen ei aina järjesty, sillä sulkiksen suosio on täyttänyt hallien parhaat ajat. Voit siis joutua joko odottamaan, tai sitten on tyydyttävä matkustamaan vähän kauemmaksi kuin oli alunperin tarkoitus.
Korkeammalle tavoitteensa asettavan on syytä hankkiutua valmennukseen. Jos ei muuten, niin ainakin väärien tekniikoiden poisjuurittamiseksi. Ehkä vielä painavampi syy voisi olla se, että vain harrastuksessaan edistymällä siitä saa kaiken irti.
Seuratoiminta
Jos siis todella haluat ruveta harrastamaan sulkista ihan tosissasi - mitä ikinä se 'tosissaan' sinun elämäntilanteesasi merkitseekin - niin lähimpään sulkapalloseuraan liittyminen olkoon ensimmäinen vaihe. Olet heti aivan eri tavalla kuulolla siitä, mitä voit harrastuksesi eteen tehdä, missä pääset pelaamaan, mistä löytyy valmennusta tai kelvollisia välineitä ja niin edelleen.
Aivan kaikilla paikkakunnilla ei sulkisseuraa ole, mutta toki kaikilla suuremmilla. Lisäksi aivan kaikki seurat eivät välttämättä ota uusia jäseniä. Tämä johtuu useimmiten juuri paikkakunnan tai seuran resurssitilanteesta.
Seurat hinnoittelevat jäsenyytensä eri tavoin. Jos jäsen- tai vuosimaksu on korkeahko, siihen myös sisältyy jonkin verran valmennusta tai peliaikaa tai molempia. Ehkä tavallisempaa on, että vuosijäsenmaksu on vähäinen, mutta siihen sisältyy vähänlaisesti ilmaispalveluja.
Kilpapelaajalle, ja sellaiseksi aikovalle, seuran jäsenyys on ehdoton edellytyskin. Virallisia kilpailuja järjestetään maassamme vain Suomen Sulkapalloliiton määrittelemissä puitteissa ja sen kilpailusääntöjen mukaan. Vain Liiton jäsenseura voi ylipäänsä ilmoittaa osanottajia tällaisiin kilpailuihin.
Samalla ottanet selvää, millaiset harrastesulkismahdollisuudet paikkakunnallasi on. Joillakin paikkakunnilla toimii firmaliiga, joillakin on sisäinen ranking-kisasysteemi. Myös Sulkapalloliiton webbisivua on syytä seurata; sieltä löytyy tietoa sekä kilpa- että kuntosulkiksen tapahtumista ja kisoista.
Sulkapallohallit
Kaupallisia ja kunnallisia sulkapallohalleja on nykyään jo monia kymmeniä, lähemmäs sata. Ajan tasalla oleva luettelo niistä, yhteystietoja myöten, löytyy Sulkapalloliiton webbisivulta.
Nykytilanteessa ei vakiovuoron saaminen ole enää aivan helppoa, mutta irtovuoroja voi onnella saada jopa aivan parhaisiin aikoihin. Helpoimmin pääsee pelaamaan viikonlopuisin ja myöhään iltaisin. Erityisesti niille, joilla on mahdollisuus lähteä pelaamaan päiväsaikaan, on tarjolla vuoroja paikoitellen suorastaan ylenpalttisesti!
Business-elämän lait tehnevät aikanaan tehtävänsä ja lisää salitilaa rakennetaan sitä mukaa kun lajin suosio lisääntyy.
Sulkapalloon todella hyvin soveltuvia liikuntahalleja on meillä ylipäänsä heikonlaisesti. Tiheimmässä halleja on pääkaupunkiseudulla, samoinkuin harrastajiakin. Sielläkin vartavasten sulkapallolle rakennettu pelitila on harvinainen ilmiö.
Tyypillinen sulkapallopaikka on entistä tenniskenttää. Viime vuosina on nimittäin monissa tennishalleissa otettu yksi tai useampi tenniskenttä sulkapallokäyttöön, tuottaahan sulkapallo neliömetriä kohden jopa kolme kertaa enemmän markkoja neliömetriä kohden. Tällöin yleensä valaistukselle ei tehdä mitään, harvemmin kyllä alustallekaan.
Näin saadaan pelipaikka, jossa kovan alustan takia rajussa kilpapelissä jalat kipeytyvät ja aina jokin valo paistaa pahasti lyöjän silmiin. Tavallista sulkapallorahvasta tämä ei lopultakaan hirveästi häiritse, ja varsinkin huonoihin valoihin tottuu nopeasti - koska on pakko tottua. Pääasia että pääsee pelaamaan...
Hyvässä sulkishallissa pitäisi toteutua mahdollisimman moni seuraavista:
-Alusta on joustava, joko joustopuulattia tai erityinen muovimatto jonka alla tarpeellinen joustokerros.
-Valaistus on kenttien väleissä, eikä ainakaan pääosin kenttien päädyissä.
-Seinät ovat melko tummat ja tasaisen väriset.
-Ilmastoinnin tms. aiheuttamia ilmavirtauksia ei ole kenttien kohdalla
-Tilan vapaa korkeus on ainakin 8 metriä.
Niille tahoille, joita uusien hallien rakentaminen kiinnostaa, on olemassa hyvä opaskirja. Rakennustieto Oy on Opetusministeriön rahoituksella ja Suomen sulkapalloliiton tuella julkaisseet kirjasen nimeltä Sulkapallohallien suunnittelu- ja rakentamisopas.
Harrastesulkistoiminta
Sulkiksen voimakas kasvu on viime aikoina vahvasti kallellaan harrastesulkiksen suuntaan. Erityisesti 90-luvun loppupuolella alkanut kehitys on merkinnyt harraste- ja kuntosulkiksen vahvaa mukaantuloa.
Harrastajille tarkoitettujen kilpailujen määrä on kasvussa. Sellaisia järjestää niin Sulkapalloliitto kuin myös seurat ja seurayhtymät, jopa parhaat työpaikkakerhot.
Tyypillistä näille tapahtumille on se, että rekisteröityjen kilpapelaajien mukaanpääsyä joko rajoitetaan tai kielletään kokonaan. Ideana on tietenkin se, että kenenkään harrastusta ei ole järkevää ruveta tappamaan sillä, että hänet toistuvasti pannaan kilpailemaan ylivoimaista vastustajaa vastaan.
Kylmä totuushan on se, että myös kilpapelaajaluokissa esiintyy eri tasojen välillä suuria tasoeroja, eikä kilpailemisessa kovin toisen tasoista pelaajaa vastaan ole mieltä; se tuhoaa pelaamisen ilon molemmilta osapuolilta.
Kuitenkin firmaliigassa ja harrastajakisoissa näkee peliä, jolla pärjäisi kilpailuissa ainakin C-tasolla, ehkä B:ssäkin. Tietysti itsekukin päättäköön itse, milloin haluaa kilpailemaan lähteä.
Firmaliiga ja työpaikkojen sulkiskerhot
Puulaakiurheilulla on maassamme eri urheilulajeissa pitkät perinteet. Firmaliigalla tarkoitetaan sellaista paikallista joukkuepelijärjestelmää, jossa tärkeä joukkueenmuodostuskriteeri on yhteinen työnantaja.
Jo 80-luvulla pelattiin eräänlaista firmaliigaa, nimeltään loppuvaiheessa Travek Cup. Siinä tosin sallittiin yrityssarjassa myös luokiteltujen pelaajien käyttö.
Suurilla työpaikoilla on useinkin oma urheilukerho, ja suurimpien työpaikkakerhojen sulkisharrastajamäärä nousee jo toiselle sadalle.
Työnantajat suhtautuvat ylipäänsä suopeasti liikuntaharrastukseen työpaikkayhteisössä puitteissa.
Sulkapalloilijana ajattelisi mielellään, että erityisesti lajimme olisi muita lajeja suuremmassa suosiossa työpaikkaliikunnassa sen erityisen paljon kuntoa kohottavan vaikutuksen takia. Kysymys on kuitenkin siitäkin, ettei laji tule maksajalle erityisen kalliiksi ja siinä on harrastuksena sekä yksilö- että joukkuelajin piirteitä.
