14. Divisioona kesällä -41
Hyökkäysryhmitykseen
Puolustusvoimien ryhmitys muutettiin kesäkuussa 1941 puolustuksellisesta hyökkäykselliseksi. Tässä yhteydessä muodostettiin uusi 14 D joka keskitettiin Lieksan–Kuhmon alueelle ja alistettiin suoraan ylipäällikön johtoon. Divisioonan komentajaksi määrättiin ev. Raappana ja esikuntapäälliköksi maj. J. Kivikari.
Talvisodan jälkeen oli Kuhmon ja Lieksan alueelle perustettu 10. prikaati, komentajanaan Raappana, ja tätä käytettiin uuden divisioonan runkona.
Samassa yhteydessä muodostettiin Karjalan Armeija, joka käytännössa oli tavallaan sama kuin Suomen Armeija. Nimittäin sen pohjoispuolella, 14 D:n vasemmalla puolella, kulki Suomen ja Saksan armeijan vastuualueiden raja.
Toki sauman vasemmalla puolellakin oli suomalaisia: III Armeijakunta, jonka vastuualue ulottui pohjoisessa lähes Sallaan asti, mutta se oli alistettu saksalaisille.
14. Divisioonaan kuuluivat:
JR 10 ev. Urho Tähtinen
__I/JR 10 kapt. Arnold Majevski
____1./I ltn. Jukka Puustinen?
____2./I kapt. Eino Laisto
____3./I Raevaara?
__II/JR 10 maj. Väinö Partinen
__III/JR 10 maj. Erkki Halonen
____9./III Larmo
JR 31 evl. Frans Ilomäki
__I/JR 31 kapt. Jaakko Kokkila ==> kapt Matti Murole
____x./I ltn Einari Kakko
____x./I xxx
____x./I xxx
__II/JR 31 maj. E. Långhjelm ==> kapt. Möttönen
____2./II ltn Kauko Hankio
____x./II ltn Toivo Pentikäinen
____x./II xxx
__III/JR 31 maj Frans Leppälax
____8./III kapt. Frans Heikkinen ==> ltn. Olli Karjalainen
____x./III ltn. Urho Kemppainen
JR 52 evl. K. Raunio, elokuusta –41 maj. Kumlin, 13.9.41- ev. Joose O. Hannula
__I/JR 52 maj. Kumlin ==> kapt. Hyöky
____2./II ltn. A. Anttonen ==> ltn. Arvi Auvinen
__II/JR 52 maj. K. Hyvärinen ==> kapt. E. Kaukolahti
____6./III vänr E. Koivisto
__III/JR 52 kapt. Läikkö ==> kapt. J. Ahi
____x./III kapt. M. Antikainen
____x./III kapt. J. V. Salmi Antikainen
____x./III ltn. T. Penttinen
Kevyt Osasto 2 kapt Toivo Hannila
__1./KevOs 2 ltn. Esko Pallasvirta
____x/1. ltn. Pentti Perttuli
____3/1. vänr. AakeHauru
____X/1. ltn. Pentti Miettinen
Tykistökomentaja maj. Idänpään-Heikkilä
Kenttätykistörykmentti 18
__I/KTR 18, kapt. Onni Nousiainen ==> maj. Reino Hirva
__I/KTR 18, kapt. Reino Hirva ==> maj. Onni Nousiainen
__I/KTR 18, maj. Erkki Hartikainen
Raskas Patteristo 29, kapt. Kaje
Linnoituspatteristo 5, kapt. Autio
Rajan toisella puolella oli verraten harva ryhmitys. Vihollisen 7. Armeijan divisioonat oli enimmäkseen keskitetty Aunuksen kannakselle, ja vain 54 D:n eteläinen puolisko ulottui 14 D:n ja sen tulevan kohteen Repolan väliin. On kuitenkin syytä muistaa, että tuolloiseen neuvostolittolaiseen divisioonaan kuului mm. tykistöä runsaammin kuin suomalaiseen, mm kaksi haupitsipatteristoa ja yksi it-patteristo.
|
Rukajärven tie
Repolaan
Divisioona sai odottaa ensimmäistä hyökkäystehtäväänsä jonkin aikaa. Heinäkuun 3. päivä saapui käsky ottaa haltuun lähimaasto vihollisen puolelta. Kuhmon tien suunnassa eli luoteesta hyökkäsi JR 31 ja sen perässä JR 52, lounaasta JR 10:n pääosat. JR 10:n II pataljoona katkaisi samalla Lentiiran tien viitisenkymmentä kilometria etelämpänä.
Aluksi tulee vastaan vain varmistusosastoja, mutta 4. heinäkuuta lyödään vihollisen JR 337 Kolvasjärvellä.
Heinäkuun seitsemäntenä 14 D valtaa Repolan kohtaamatta enää mainittavaa vastarintaa. Syy näkyy selvästi kartasta: vihollinen ei nähnyt järkeväksi jäädä puolustamaan Omelian- ja Lieksajärveä ja niiden välistä kannasta niiden länsipuolelle Repolaan, vaan valitsi paremmat asemat niiden itäpuolelta.
Tässä vaiheessa divisioonan esikunta käskee suoritettavaksi tiedusteluretken, jota on käytetty Olli Saarelan ohjaaman Rukajärven tie -elokuvan käsikirjoituksen lähtökohtana. Kaksi joukkuetta Kev Os. 2:sta johtajanaan luutnantti Perttuli (elokuvassa Perkola) lähtee kiertämään Lieksajärven oikealta puolelta sen toiselle rannalle selvittämään vihollisen olinpaikkoja ja liikenneyhteyksiä.
Vihollinen puolustaa järvien tasalla
Virran kapeikosta päästään eteenpäin suurelta osin tiedustelun tuloksien avulla; nyt tiedettiin, että järven vastaranta oli jokseenkin vapaa vihollisista. Niinpä kun divisioona hyökkäsi 12.7 aamulla järvikannaksen suuntaan, JR 10 ylitti Lieksajärven, joutuen tosin vetäytymään vielä samana päivänä vihollisen vastahyökkäyksen tieltä.
Tämän jälkeen hyökkäys jumittui runsaaksi viikoksi, joka aika toisin käytettiin hyvin, tiedusteluun ja muutenkin ratkaisevan hyökkäyksen valmisteluun.
Omelian motit
Aamulla 21.7 JR 52 ja JR 31 lähtivät etenemään itään Rukajärvelle menevää tietä ja saivat suhteellisen nopeasti aikaan Omeliassa kaksi mottia. Saman tien itään päin yrittäneen JR 31:n hyökkäys pysähtyi metsäpaloihin, miinoituksiin ja vihollistuleen.
Vielä 23.7 pieni osa edellämainitusta vihollisen JR 337:stä onnistui paeta motista, mutta JR 10:n avustuksella motti selvitettiin muutamassa päivässä. Niinpä ev Raappana saattoin 24.7 ilmoittaa, että JR 337 on lopullisesti tuhottu.
Omelian mottien puhdistamisen yhteydessä käy ilmi, että sotasaaliiksi on saatu mm. 54 D:n toisen haupitsipatteristin koko kalusto.
Tällä lohkolla tapahtui muutakin mediakelpoista: jo sota-aikana uutiskynnyksen ylitti 9.7 aamuyöllä JR 10:n Mäki-tukikohdassa tapahtunut erikoislaatuinen haavoittuminen. Tarkka-ampuja, sotamies Huugo Turunen sai vihollisen pienoisheittimen räjähtämättömän kranaatin vartaloonsa. Se poistettiin samana päivänä päivänä paikallispuudutuksella Tiiksjärven sotasairaalassa (Jaahah, tämä tieto pitää vielä tarkistaa. Tuohon aikaan Tiiksjärvi oli vielä vihollisen aluetta, Useampi samanniminen järvi/kylä?)
JR 31:n koukkaus Ontrosenvaaraan
Divisioona jatkoi 25.1 kohti Rukajärveä kärkirykmenttinään nyt JR 10, joka oli Omelian taistelussa ollut aluksi reservissä. Vihollisen asemat Tiiksjoella murrettiin 30.7 ja eteenpäin jatkettiin JR 52 kärkirykmenttinä.
Vihollisen seuraava puolustuslinja löytyi parikymmentä kilometria ennen Rukajärven kylää, Ontrosenvaaran luota, missä Rukajärven tie ylitti Tsirkka-Kemijoen. Luoteesta tiehen yhtyi Kiimasjärven tie, jota myöten Ontrosenvaaraa lähestyi Osasto Seitamo......
JR 52:n ja JR 10:n hyökätessä tien suunnassa sai JR 13 tehtäväksi koukata etelässä joen yli ja hyökätä sieltä Otrosenvaaran taakse. Vihollinen lienee tätä odottanutkin, koskapa joen ranta havaittiin erittäin vankasti puolustetuksi kun hyökkäys 3.8 alkoi. Niinpä rykmentti pääsi joen yli vasta 6.8 ja sillanpäästä eteenpäin pari päivää myöhemmin.
Vihollisen puolustus Ontrosenvaarassa alkoi herpaantua 11.8. Se poltti kylän ja Tsirkka-Kemijoen sillan ja alkoi vetääntyä puolustamaan itse Rukajärven kylää.
(Rukajärven taistelu)
......
Asemasota alkaa
Rukajärven valtauksen jälkeen divisioona oli toisaalta saavuttanut käsketyn tavoitteen, toisaalta se oli jo varsin väsynyt. Sen hyökkäys pysäytettiin Rukajärven itäpuolelle Ontajoen-Ontajärven tasalle ja se asettui puolustusasemiin ....
....