Taktiikka ja strategia

Tavallisin taktinen päätös yksittäisessä heittovuorotilanteessassa on: ammummeko vai asetammeko. Laajemmin voidaan kysyä: pyrimmekö voittoon tässä kierroksessa vai pyrimmekö pelaamaan vastustajalle mahdollisimman vähän pisteitä.

Joukkueella pitää olla malttia siirtyä puolustukseen silloin kun kierroksen voittaminen on ilmeisen mahdotonta tai vaatisi kohtuutonta riskinottoa. On parempi pelata niin, että vastustaja saa pisteen tai kaksi kuin esimerkiksi ampua vielä viimeisellä kuulallaan, kun vastustajalla on vielä kolme heittämätöntä kuulaa.

Joka tapauksessa tämä on pidettävä mielessä: ei ole tarkoitus voittaa yksittäisiä pelikierroksia vaan koko ottelu.

Pelaajien roolijako

Joukkueen sisäinen heittojärjestys on täysin joukkueen oma asia; säännöt eivät sitä rajoita. Käytännössä duppelijoukkueessa on ampuja ja asettaja, trippelissä vielä välipelaaja. Kun joukkueen heittovuorolla on edessä ampumatilanne, heittoympyrään menee ampuja. Jos asetustilanne, niin asettaja. Tietenkin edellytyksellä, että näillä on kuulia jäljellä. Ellei, niin jatketaan välipelaajan kuulilla; ja lopuksihan heittää se jolla ylipäänsä kuulia on.

Luonnollista on panna paras ampuja ampujaksi ja paras asettaja asettajaksi. Välipelaajan pitää sitten viimeksi osata molempia kohtuullisesti. Harrastajapeleissä sellainen joukkue on vahvoilla, joka kykenee säännöllisesti ampumaan neljällä kuulalla.

Joukkue saa tietenkin vapaasti vaihtaa roolijakoaan koska tahansa. Silti siitä tulisi pitää kiinni aina siihen asti kun on jotain selvää syytä vaihtaa sitä. Jos joukkueessa ampuu milloin kukakin, varsinaisen ampujan osalle tulee vähemmän suorituksia; tuntuma ampumasuoritukseen kärsii. Toisaalta selkeä roolijako selkeyttää peliä. Joukkue näkee usein yhdellä silmäyksellä, kenen kulloinkin kuuluu mennä heittorinkiin.

Alkuasetus

Asetuksen tyhjään kenttään, siis tyypillisesti kierroksen ensimmäisen kuulan asettamisen, pitää ehdottomasti jäädä maalipallon etupuolelle. Ja saa jäädä reilustikin. Tästä nyrkkisäännöstä on vaikeaa keksiä mielekkäitä poikkeuksia, ellei sellaisena voida pitää vastustajan ilmeistä huonoutta - ja siihenhän ei saisi koskaan luottaa.

Jos vastustaja ei yritäkään ampua edes sellaista asetusta, joka on tulitikunmitan päässä maalipallosta, vaan tuhlaa kaikki kuusi kuulaansa toivottomiin sisäänasetusyrityksiin, niin... hävitköön.

Ranskalaiset sanovat hyvää etukuulaa 'rahakuulaksi' koska se kasvaa korkoa. Sitä tuuppaa ennen pitkää lähemmäksi joko oma tai vieraan kuula ja kuinkas ollakaan, se on usein lopuksi pisteenä. Niinpä vastustaja joutuu yrittämään sisäänasetuksia kiertotietä, mikä ei suinkaan aina onnistu.

Alkuasetus mieluummin metrin eteen kuin vaaksan taakse! Ja tämä ei ollut vitsi.

Hyökkäämmekö?

Vastustajan ykköskuulan ampuminen pois on jarkevää, kun mahdollisimman moni seuraavista pätee:

• Vastustajan ykköskuula on hyvin lähellä maalipalloa
• Asetuksen tiellä on muita kuulia, vieraita ja/tai kaukana
• Omalla joukkueella on enemmän tai ainakin yhtä paljon heittämättömiä kuulia
• Oman ampujan osumaprosentti on korkea
• Ammuttava kuula on turvallisen kaukana muista kuulista, varsinkin omistamme (= vahingossa omaan osuminen on epätodennäköistä)

Asettaminen maalipallon läheisyyteen on muulloin yleensä järkevämpää, varsinkin jos

• Asettajallamme on ollut hyvä onnistumisprosentti
• Kuulan mahdollisesti siirtäessä maalipalloa, se siirtyisi omien takakuulien luokse
• Maalipallon edessä on tilaa, tai siellä on omia etukuulia sellaisella etäisyydellä, että ne voivat osumasta siirtyä sisään

Tarkka asettaja voi myös siirtää maalipalloa. Toki se useimmiten siirtyy tarkoittamatta, ainakin harrastajien peleissä. Siirtämisessä on tietenkin mieltä vain, jos itsellä on sopivasti takakuula/kuulia.

Joskus on järkevää ampua maalipalloa. Tarkoituksena on tällöin siis saada pelikierros poikki, joko

• pisteiden saamiseksi; vastustajalla kuulat lopussa ja itselle jää ampumisen jälkeenkin jotain, tai
• pelastumiseksi vaikeasta tilanteesta, jossa vastustajalla on tulossa runsaasti pisteitä eikä asettamiseen tai vastustajan kuulan ampumiseen ole edellytyksiä.

Maalipallon ampuminen on tietenkin kovin uhkarohkeaa, ei vähiten siksi, että se on kovin paljon pienempi kohde kuin kuula. Sama pätee tietysti myös maalipallon siirtoon asetuskuulalla.

...vai siirrymmekö puolustukseen?

Ellei taktista ratkaisua löydy noista, siirrytään puolustukseen. Näin on syytä tehdä kun moni seuraavista pätee:

• Vastustajan kuulatilanne on oleellisesti parempi kuin oma
• Onnistumisen edellytykset sekä ampumiselle että asettamiselle ovat huonot
• Vastustaja ei vielä ole saamassa peliä poikki eli se on vielä turvallisen kaukana 13:sta pisteestä (=on varaa hävitä tämä kierros)

Joukkueen on nyt ymmärrettävä lakata yrittämästä ykköseksi asettamista. Loput kuulat asetetaan etukuuliksi ("rakennetaan muuri") ja/tai siten, että ne mahdollisimman hyvin tukkivat vastustajan asetusreitit ja ampumamahdollisuudet. Siis vielä kerran: ei yritetä ykköseksi!

Vielä yksi mahdollisuus: ei heitetä lainkaan. Tämä on sallittua vain silloin, kun vastustajalla ovat kuulat lopussa.

Tämä on paras valinta silloin, kun oma heitto hyvin todennäköisesti vain pahentaisi omaa tilannetta, esimerkiksi vastustajalla on vaarallisia etukuulia. Silloin riittää kun ilmoittaa vastustajalle, että joukkue tyytyy tähän tilanteeseen. Huomattakoon, että tilanne saa olla sellainenkin, jossa vastustaja on saamassa pisteitä.

Ottelun vaiheet

Pelin ensimmäiset kierrokset ovat tuntumanoton aikaa. Rankkakaan tappio ensimmäisellä kierroksella ei ratkaise, jos joukkue osaa tehdä oikeat johtopäätökset. Tuliko lähdetyksi takki auki heikkona pidettyä vastustajaa vastaan? Vastustajan aliarvioiminen on paha tauti, mutta siitä voi parantua ajoissa. Samoin jos peli alkoi hyvin, on edelleen pidettävä pää kylmänä ja pelattava huolellisesti.

Kun jommallakummalla joukkueella on 7 pistettä, se on jo täysosuman päässä otteluvoitosta. Täydet 6 pistettä ja siinähän se 13 on koossa. Mutta vasta kun johtava joukkue on pistemäärissä 9-10, pelin luonne lopullisesti muuttuu. Häviöllä olevan joukkueen riskinottomahdollisuudet vähenevät; on pelattava varmemmin kierrosvoittoa (tai minimaalista häviötä) eikä vastustajalle saa tarjota avopaikkoja.

Kovin usein se kolmastoista piste on pelin vaikein. Erityisen vaikeaksi se tulee, jos ylimielisyys yllättää. Peli on todellakin poikki vasta kun jommallakummalla joukkueella on 13 pistettä!